Saavutettavuus viittoen

Kuva soihdunkantajista: Jonne Heikkinen 20.5.202

Saavutettavuus on termi, jota käytetään tänä päivänä paljon. Invalidiliitto määrittelee saavutettavuuden Internet-sivuillaan liittyvän tiedonsaantiin, palveluihin, Internet-sivustoihin ja kielelliseen saavutettavuuteen https://www.invalidiliitto.fi/esteettomyys/saavutettavuus. Tavoitteena olisi saada nämä kaikki seikat jokaiselle ihmiselle saavutettavaksi riippumatta heidän toimintakyvystänsä.

Kielellinen saavutettavuus viittomakielisille voisi olla esimerkiksi selkoviittomista. Viittomisen muokkaamista siten, että se olisi helposti ymmärrettävä, saavutettava myös niille henkilöille, jota tieto yleiskielisellä viittomakielellä ei tavoita.

Selkoviittominen on terminä puhekielessä meille tulkeille tuttu termi, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Selkoviittomista ei ole vielä juurikaan tutkittu, ainoastaan Sveitsistä löytyy alkukartoitusta aiheesta. (Weilennmann, S. 2021 ja Guidi, S. & Hermann-Shores, P. 2019.) Kielineuvonta ei ole myöskään antanut selkoviittomiselle vielä määritelmää. Innostuin aiheesta opintojeni myötä ja tein suomen selkoviittomisesta alkukartoituksen. Maisterintutkielmani löytyy täältä: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/81401

Tutkimukseni oli haastattelututkimus, jossa haastattelin kolmea äidinkieleltään viittomakielistä henkilöä. Kaksi heistä oli viittomakielen tulkkeja, yksi viittomakielen opettaja. Tutkimuksessa keskityttiin haastateltavieni yleisimpiin asiakasryhmiin, eli maahanmuuttajiin ja lapsiin. Tutkimuksen tulokset eivät ole täysin yleistettävissä pienen otannan ja asiakasryhmien erojen vuoksi. Löydettyjen havaintojen perustella voidaan kuitenkin tehdä jo havaintoja selkoviittomisen piirteistä. Tutkimustulokseni ovat siis hyväksi todettuja toimintatapoja, eivät määritelmä sille, mitä selkoviittominen on.

Selkoviittomisessa viittojan olisi syytä hidastaa viittomistaan ja keskittyä tuottamaan lyhyitä lauseita. Lauseessa tulisi olla yksi asia kerrallaan ja viittomista olisi hyvä valita ikonisia ja kuvailevia viittomia. Ymmärtämisen varmistamista lauseen jälkeen pidettiin tärkeänä. Tuottamisessa hyödynnettiin myös paljon konstruoitua toimintaa. Viittomisessa hyödynnettiin eleitä ja vahvoja ilmeitä.

Sormitus ja huulion käyttö erosivat haastateltavien suhteen. Tulkkeina työskentelevät kertoivat, että eivät käytä sormitusta tai sanahahmohuuliota juuri lainkaan, sillä ne perustuvat suomen kieleen, joka ei ole vielä maahanmuuttajilla hallussa. Maahanmuuttajien kielitaidon karttuessa, myös huulion ja sormituksen käyttö tulkeilla viittomisessa lisääntyy. Opettaja käytti lasten kanssa huuliota ja sormittamista, mikäli heillä on luku- ja kirjoitustaito. Varsinkin opettaja kertoi käytettävänsä myös tarvittaessa kuvia tukemaan ymmärrystä.

Selkoviittomisessa olisi hyvä hyödyntää sitä miltä asiat näyttävät. Esimerkiksi kuvaava tuottamistapa Helsingin rautatieasemaan on seuraava esimerkkikuva, jossa rautatieasemarakennukseen viitataan soihdunkantaja patsaita kuvaten.

Selkoviittominen vaikuttaisi olevan vastaavanlainen kielimuoto, kuin selkokieli. Viitottaessa selkoviittoen viittomakielen kielioppiseikat eivät muutu, ja selkokielelle ominaiset piirteet ovat havaittavissa myös selkoviittoessa. Näitä ovat kieliopin muuttumattomuuden lisäksi esimerkiksi lauseiden lyhentyminen, yksi pointti lauseessa, lauseen selkeys, kuvien hyödyntäminen kerronnan tukena. Työni on vain alkukartoitus, tästä mielenkiintoisesta tutkimuskentästä. Yksi hyvä tapa perehtyä aiheeseen olisi seurata aitoa kielenkäyttötilannetta ja tehdä kielen muutoksista havaintoja.

Inga resultat hittades

Viittomakielen tulkki

Filosofian maisteri

Tillbaka till nyhetslistan