Viittomakielen tulkkien keskuudessa kuulee puhuttavan ironiseen sävyyn, että pitkään alalla olleet tulkit ovat dinosauruksia. Se on hauskasti sanoitettu alalla, jossa juuri kukaan ei ole edes eläköitynyt. Minä tunnen yhden henkilön, joka on jäänyt tulkin työstä eläkkeelle. Montako sinulla tulee mieleen? Lähivuosina olen alkanut huomaamaan pientä suomuista pintaa itsellänikin ja taidan olla dinosauruksen muodonmuutosta lähempänä kuin arvaankaan. Olen päättänyt, että pidän huolta ammattitaidostani vieläkin ja vastakin. Sen vuoksi aloitin 2022 syksyllä Jyväskylän yliopistolla Viittomakielen asiantuntijan maisteriopinnot. Koska uskokaa tai älkää myös viittomakielen tutkimus on ihan eri sfääreissä kuin kuvittelin!
Mitä sinulle tulee mieleen kielten ja erityisesti viittomakielten tutkimuksen nykytilasta? Kuulutko siihen joukkoon, jolle ajatus kielitieteistä on kaukainen ja vieras. Näetkö mielessäsi pölyisiä paperipinoja ja pölyisen harmaantuneen tutkijan analysoivan videolta viittoman käsimuotoja. Viitottujen kielten tutkimus on myös tallenteiden (mm. suomalaisen viittomakielen korpusaineiston) läpikäymistä, mutta haluaisitko kuulla mitä muuta viittomakielen tutkimuksen saralla tänä päivänä on meneillään? Se on uutta, innovatiivista ja aallonharjalla kulkevaa. Kielen tutkimukseen linkittyy Jyväskylän yliopiston meneillään olevassa ShowTell-projektissa aivojen tutkimus. Tästä hommasta on pölyisyys kaukana!
Opintoihini liittyen menimme keväällä 2024 Jyväskylän yliopiston tutkimuslaboratorioon. Kurssimme tavoite oli tutustuttaa meidät viittomakielten neurokognitiiviseen tutkimukseen ja erityisesti EEG- tutkimukseen kielentutkimisen välineenä. Projektikurssi sisälsi aikaisempaan tutkimukseen tutustumista, laboratoriotyöskentelyä, datan analysointia ja tuloksista keskustelua sekä kurssilla opittujen tietojen ja taitojen popularisointia. Meitä johdatti aiheeseen projektissa työskentelevä aivotutkimuksen asiantuntija Doris Hernandez Barros sekä Viittomakielikeskuksen professori Tommi Jantunen.
Laboratoriopäivän aikana pääsimme toteuttamaan pienimuotoisen tutkimuksen. Teimme EEG:tä mittaavan kokeen yhdelle meistä kurssilaisista. Hänen päähänsä asetettiin aivosähkökäyrää mittaava huppu (kuva1). Koehenkilömme toteutti saman testin, jonka 35 henkilöä on toteuttanut aiemmin viralliseen tutkimukseen osallistuessaan. Tutkimuksessa koehenkilöt katsoivat viitottuja lauseita näytöltä ollessaan kytkettyinä EEG:tä mittaavaan koneeseen. Videoilla viitottiin lauseita, jotka sisälsivät eri tasoisesti konstruoitua toimintaa. Konstruoitutoiminta on viittomakieleen kuuluva elementti, jossa viittoja visualisoi jonkun toiminnan tai ottaa kertomassaan tarinassa esiintyvän henkilön tai muun roolin. Ehkä dinosaurukset muistavat vanhan termin ”roolinvaihto” – tämä on sitä! Jyväskylän yliopistolla meneillään olevassa ShowTell-projektissa on tutkittu aivotutkimuksen keinoin konstruoidun toiminnan vaikutusta viitotun lauseen ymmärtämiseen. Konstruoitua toimintaa on myös jaoteltu kolmeen eri vahvuiseen luokkaan (lievä, keskitaso ja korostettu) ja tutkittu millaisia eroja aivojen tuottamassa datassa ilmenee, kun viitottu lause on erilaisilla konstruoidun toiminnan tasoilla tuotettu.
Kuva 1. EEG-hupun kanssa tehtiin tarkkaa työtä, jotta saatiin jokainen anturi aktivoitua. (Viittomakielenkeskuksen Instagramissa julkaistu kuva)
Me toteutimme kokeen vain yhdelle henkilölle, joten emme voineet vertaillen tulkita saamiamme tuloksia, mutta pääsimme tulkitsemaan aiemmin tehdyn tutkimuksen tuloksia. Kuviossa 1.näkyvät värikkäät viivat merkitsevät aivojen toimintaa millisekuntien ajalla. Kuviosta voimme nähdä, että kaikkia neljää lausetta (eriävät konstruoidun toiminnan tasot) verrataan neutraaliin lauseeseen. Suurimmat erot ovat neutraalien ja noCA (ei konstruoitua toimintaa ollenkaan) – huippujen välillä.
Kuvio 1. Värikoodit konstruoidun toiminnan tasoa havainnollistamassa.
Aivojen toimintaa mittaavia laitteita ja testejä on käytetty kielten tutkimuksessa ennenkin. Amerikassa tehdyssä tutkimuksessa aivotutkimuksen avulla on todennettu, että viittomakieltä opettelevan henkilön on helpompi tunnistaa ikoninen viittoma kuin leksikaalinen. Ikoniset viittomat muistuttavat muodoltaan tai liikkeeltään ilmaisun kohdetta, joten voisi karkeasti väittää, että KYNÄ tai TALO viittoma jää kielen oppimisen vaiheessa helpommin muistiin kuin viittoma, joka ei esitä/mallinna kohdettaan. Aivotutkimusta hyödyntäen on todettu, että kuurot viittomakieliset keskittyvät viittomakieltä vastaanottaessaan viittojan koko kehoon, kun kuulevan kieltä opettelevan huomio kiinnittyy enemmän viittojan kasvoihin. Tällaiset kielen tutkimuksen tuottamat huomiot ovat hyödyllisiä, kun mietitään miten vierasta, visuaalista kieltä opetetaan ja omaksutaan. Puhuttujen kielten puolella on alettu oivaltaa, että kieli on muutakin kuin äänteitä. Näin ollen viitottujen kielten tutkimuksella on annettavaa myös puhuttujen kielten tutkimuksen puolelle.
Itselleni tämä kurssi antoi maistiaisen siitä mitä viittomakielen tutkimuksen alalla on meneillään. Sain jälleen kerran muistutuksen siitä, että vierivä dinosaurus ei sammaloidu. Uuden oppimisen kautta syntyy oivalluksia, alkaa näkemään tuttuja asioita uudesta näkökulmasta ja siinä samalla mielikin virkistyy. Pysytään aallonharjalla kollegat!
Lisää ShowTell-projektista voit lukea:
http://www.jyu.fi/fi/hankkeet/showtell-nayttaminen-ja-kertominen-suomalaisessa-viittomakielessa
LÄHTEET:
Megan Mott & Katherine J. Midgley & Phillip J. Holcomb & Karen Emmorey. Cross-modal translation priming and iconicity effects in deaf signers and hearing learners of American Sign Language. 1 Department of Psychology, San Diego State University 2 School of Speech, Language and Hearing Sciences, San Diego State University. First published online: 31.1.2020.
Hernández Barros, Doris & Anna Puupponen & Jarkko Keränen & Gerardo Ortega & Tommi Jantunen. Between bodily action and conventionalized structure: The neural mechanisms of constructed action in sign language comprehension. 2023.
Kirjoittaja työskentelee viittomakielen tulkkina Etelä-Savossa
