Uutena tulkkina Uudellamaalla

Valmistuin Diakonia-ammattikorkeakoulusta puhevammaisten tulkiksi ja kommunikaatio-ohjaajaksi keväällä 2022. Totta puhuen, vastavalmistuneena tulkin töiden saaminen ei ole itsestäänselvyys, joten olin onnekas, että pääsin Evantialle töihin. Itse alalle päädyin oikeastaan vahingossa. En ollut ennen Opintopolussa hakemusta tehdessäni edes kuullutkaan puhevammaisten tulkkauksesta.

Pidin lukiosta valmistuttua useamman välivuoden ja hain puheterapeutiksi. Hain monesti, eikä paikkaa tuntunut irtoavan. Tukiviittomia olin aikaisemmin opiskellut kansalaisopistossa, joten viittomakielen tulkiksi opiskelu vaikutti mielenkiintoiselta ja hyvältä vaihtoehdolta. Tarkoituksena oli siis suuntautua viittomakielen tulkiksi, mutta puhevammaisten tulkkauksen opinnot olivatkin paljon mielenkiintoisempia ja sille tielle lähdettiin toisen opiskeluvuoden jälkeen. Enkä tyytyväisempi tästä valinnasta voisi olla.

Tulkin töitä hakiessani asuin vielä opiskelupaikkakunnassani Turussa. Tiesin, että jos tulkin töitä haluaisin tehdä, olisi erittäin todennäköistä, että muutto olisi edessä jonnekin muualle. Vastavalmistuneena tulkin töitä ei ole helppoa saada, sillä Kelan kilpailutus ei oikein suosi meitä vastavalmistuneita pienillä pisteillä.

Uusimaa on minulle melko tuntematon ja uusi paikka, mutta kuitenkin vielä suhteellisen lähellä kavereita ja perhettä. Edelleen jännittää liikkua täällä, etenkin autolla. Ilman navigaattoria en pärjäisi hetkeäkään. Harmitti jättää Turku taakse, mutta joskus pitää mennä sinne minne elämä vie ja mennä rohkeasti kohti uusia tuulia.

Töiden aloitus on mennyt yllättävän hyvin, vaikka sitä alussa aika paljon epäili omia taitojaan. Hieman hapuilua ja epäröintiä uusissa tilanteissa, kuitenkin jokaiselta keikalta lähtee kotiin viisaampana. Korona sotki hieman omia opintojani, enkä ehtinyt kentälle harjoitteluun kuin muutamaksi viikoksi vikana opiskeluvuonna. Kokemus kentällä työskentelystä jäi siis todella suppeaksi, ja opittavaa on ollut.

Evantian väki, tulkkikollegat sekä asiakkaat ovat ottaneet minut paremmin kuin hyvin vastaan. Olen saanut tukea sekä arvokkaita vinkkejä kokeneimmilta tulkeilta. Etenkin parhaita tilanteita ovat olleet ne, jos on ollut mahdollista saada uuteen asiakkaaseen perehdytys tulkilta. Tai ylipäätään törmännyt keikalla toiseen tulkkiin ja on ollut mahdollisuus keskustella.

Mentorointi auttoi minut alkuun sekä voin ottaa kollegoihin yhteyttä, kun kysymyksiä tulee. Asiakkaat ovat olleet kärsivällisiä ja antaneet minun oppia sekä kokeilla eri ratkaisuja. Vaikka haastaviakin tilanteita on ollut, on joka keikan jälkeen jäänyt hyvä fiilis.

Olen nyt toiminut tulkkina melkein puoli vuotta. Yllättävää on ollut, että olen päässyt monenkin asiakkaan tulkkilistalle jo näin lyhyessä ajassa. Jokainen työpäivä on erilainen, ja olen päässyt tapaamaan paljon ihania ihmisiä. Keikkoja on ollut paljon enemmän kuin mihin varauduin. Usko omaan osaamiseen kasvaa keikka keikalta.

Koska oppimista riittää, haluan kehittää omaa osaamistani myös töiden ulkopuolella. Olen kiinnostunut lukemaan eri asiakasryhmistä lisää ja oppimaan enemmän esimerkiksi afasiasta. Kokemuksen myötä teoria aukeaa paremmin ja saan lisää keinoja tulkkaustilanteisiin.

Tällä hetkellä haluan ehdottomasti jatkaa alalla. Oppimista ja kehittymistä tapahtuu joka päivä. Se ei ikinä lopu, joten tylsäksi ei ainakaan käy. Alan huono puoli on tietenkin Kelan kilpailutukset, jotka pitävät vastavalmistuneen tulkin työllistymisen tai työllistyneenä pysymisen, ajoittain haastavana. Ikinä ei voi olla varma, mitä seuraavassa kilpailutuksessa tapahtuu. Positiivista kuitenkin on, että olen nyt saanut jalan oven väliin ja mahdollisuuden toimia tulkkina. Tästä eteenpäin ei auta kuin tehdä töitä, kerryttää kokemusta ja kehittyä puhevammaisten tulkkina.

puhevammaisten tulkki

Takaisin uutislistaukseen

Kommentit

Rohkeus on sitä, että uskaltaa, sanoi Franklin kilpikonnakin jossain kirjassa.

Hienosti olet uskaltanut. Ja osannut. Ja ihan mahtavaa, että olet osa meitä.

Kommenttialue on suljettu.