Miten voimme huolehtia jaksamisesta työssä, jossa kohtaamme päivittäin vaihtelevia tilanteita, aikataulumuutoksia ja ihmisten erilaisia tarpeita sekä odotuksia?
Mitä keinoja meillä on vahvistaa kykyä kohdata haastavia tilanteita ja elämään kuuluvia yllättäviä tilanteita?
Näiden kysymysten äärelle pysähdyimme Evantiassa toukokuussa, kun työterveyspsykologi Maisa Lehtinen Terveystalosta johdatti meidät resilienssin teemoihin. Koulutus oli osallistava ja käytännönläheinen – sellainen, jossa pääsimme pohtimaan omia voimavarojamme sekä jakamaan kokemuksia kollegojen hyödynnettäväksi. Maisa toimitti meille ennakkotehtäväksi listan ominaisuuksia, joista pyrimme tunnistamaan omia ajattelutapojamme. Osa niistä on itselle tyypillisiä ja osa vieraampia. Sopeudunko muutoksiin, olenko joustava, keskitynkö kaoottisen tilanteen kohdalla vai menenkö lukkoon, siedänkö epävarmuutta, onko ajatteluni positiivissävytteistä? Kun tunnemme itsemme, voimme vahvistaa toimivia ominaisuuksia ja ottaa haltuun uusia.
Resilienssi on arjen taitoa – ei poikkeustilojen erikoiskyky
Resilienssi kuvataan usein kyvyksi selviytyä vaikeuksista, mutta koulutuksessa resilienssi avautui meille hyvin konkreettisena ja arkisena ilmiönä.
Resilienssi on jatkuvasti kehittyvä taito: se on meidän yksilöllinen tapamme suhtautua muutoksiin, kohdata epävarmuutta ja palautua kuormituksesta. Se ei ole vain reagointia kriiseihin, vaan ennen kaikkea ennakoivaa toimintaa – sitä, että rakennamme arjessa valmiuksia selvitä myös haastavista tilanteista.
Keskusteluissa Maisan kanssa nousi esiin oivallus siitä, kuinka monella meistä on jo valmiiksi vahvoja resilienssin piirteitä: joustavuutta, ongelmanratkaisukykyä, kykyä pyytää apua ja halua oppia uutta. Näiden tunnistaminen lisäsi myös uskoa omaan pärjäämiseen.
Työyhteisön merkitys
Resilienssi ei ole vain yksilön ominaisuus – se rakentuu myös työyhteisössä. Opimme, että resilienssia on yksilöiden lisäksi ryhmissä ja organisaatioissa.
Koulutuksessa pohdimme, mikä työssämme kuormittaa ja mikä puolestaan antaa voimaa. Samalla tunnistimme, että työyhteisön tuki, luottamus ja avoin vuorovaikutus sekä viestintä ovat keskeisiä tekijöitä siinä, miten hyvin selviämme kuormittavista tilanteista.
Erityisen arvokasta ja inspiroivaa oli kuulla, mitä kaikenlaisia erilaisia keinoja ihmisillä on palautumiseen ja jaksamisen vahvistamiseksi arjessa! Ei ole olemassa yhtä “oikeaa” tapaa palautua, kannattaakin kokeilla erilaisia ja testata mikä sopii itselle.
Tuttu arjen esimerkki löytyy paritulkkauksesta: tauolla toinen haluaa rauhoittua, hiljentyä ja istua alas, kun taas toinen kaipaa raitista ilmaa, reflektiokeskustelua ja liikkumista. Molemmat ovat täysin toimivia tapoja. On tärkeää, että kunnioitamme toistemme erilaisia palautumisen tarpeita.
Pienilläkin keinoilla on iso vaikutus
Resilienssi ei rakennu suurista muutoksista, vaan pienistä teoista, joita voimme tehdä päivittäin.
Koulutuksessa tutustuimme esimerkiksi mikrotaukojen merkitykseen. Jo muutaman minuutin hengähdys, venyttely, katseen irrottaminen näytöstä tai lyhyt kävely – voi auttaa vireystilan säätelyssä ja jaksamisessa työpäivän aikana.
Käytännön vinkit herättivät paljon keskustelua. Yksi osallistuja jakoi yksinkertaisen mutta toimivan keinon keskittymistä vaativaan tehtävään: munakello!
Kun keskittyminen tuntuu vaikealta, voi sopia itsensä kanssa työskentelevänsä 20 minuuttia keskeytyksettä; säädä munakello soimaan 20 minuutin kuluttua, kun se soi, pidä tauko. Tämä muistuttaa Pomodoro-tekniikkaa, jossa työ ja tauot rytmitetään selkeästi toisiaan tukeviksi jaksoiksi.
Työelämä on usein tasapainoilua vaatimusten ja voimavarojen välillä. Yksi koulutuksen keskeisiä teemoja olivatkin työn arkeen liittyvät jännitteet. Työssämme tasapainoilemme esimerkiksi nopeuden ja laadun, joustavuuden ja rajojen sekä omien ja muiden tarpeiden välillä. Näitä jännitteitä ei voi poistaa – mutta niitä voi oppia tunnistamaan ja tasapainottamaan. Tämä näkökulma auttoi monia meistä suhtautumaan armollisemmin arjen ristiriitoihin: kyse ei ole epäonnistumisesta, vaan työn luonteeseen kuuluvasta dynamiikasta.
Resilienssi rakentuu yhdessä
Koulutuksen lopussa pysähdyimme pohtimaan, mitä viemme arkeen. Maisan viesti oli selkeä: kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Riittää, että valitsee yhden asian ja alkaa kokeilla sitä käytännössä.
Joku päätti lisätä työpäivään mikrotaukoja, toinen kokeilla ajastettua työskentelyä ja kolmas panostaa palautumiseen vapaa-ajalla. Yhtä tärkeäksi koettiin se, että hyviä käytäntöjä jaetaan myös työkavereiden kanssa. Koulutus muistutti meitä siitä, että resilienssi ei synny yksin. Se rakentuu arjen kohtaamisissa, tavassa tehdä työtä ja siinä, miten kohtelemme itseämme ja toisiamme. Kun työyhteisössä on tilaa erilaisille tavoille toimia, avoimelle keskustelulle ja oppimiselle, syntyy pohja, jonka varaan on hyvä rakentaa – niin hyvinä kuin haastavinakin aikoina.
Evantiassa haluamme kehittää näitä taitoja yhdessä. Siksi pysähdymme kouluttautumaan säännöllisesti teemojen äärelle, jotka tukevat työssä jaksamista, kehittymistä ja hyvinvointia.
Kirjoittaja työskentelee Evantiassa palvelupäällikkönä