Aamulla ei oikein mikään tunnu sujuvan – kahvi kaatuu, sopivia vaatteita ei tunnu löytyvän, avaimet taas hukassa. Työpäivä on aloitettava ja asiakkaat kohdattava asiallisesti. Niinpä omat tunteet taustalle ja menoksi. Näin se menee joskus myös tulkin työssä. Työpäivän aikana sitä voikin tulla sitten kaikenlaisia uusia tunteita eteen niin asiakkaiden kuin itsensä taholta, ja näistä on hyvä olla tietoinen!
Tunteet ja tunnetaidot ovat olleet viime vuosina pinnalla varsin näkyvästi. Meistä jokainen on varmasti huomannut artikkeleita, podcasteja tai neuvoja siihen, miten meidän on muun muassa hyvä oppia tunnistamaan omia tunteitamme. Me Evantiassa saimme sisäisenä koulutuksena pohtia asiaa eri kantilta, kun työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Anna Peltola kertoi tunnetartunnoista. Näkökulma olikin siis hieman erilainen, mutta erittäin tarpeellinen. Kaikki kokemamme tunteet eivät olekaan meidän omiamme – saimme yhdessä pohtia, miten tämä näkyy työssämme ja jaksamisessamme sekä mitä keinoja tarttuneiden tunteiden käsittelyyn meillä on käytössä.
Tunnetartunta on ollut ihmisille aina tärkeä ominaisuus – sen avulla olemme voineet tiedostamatta katsoa ja tulkita ympäristöä samalla tavoin, ja se on näin mahdollistanut sopeutumisen ja selviytymisen eri tilanteissa. Se on automaattista, nopeaa ja pääosin kontrollin ulkopuolella. Aivojemme peilisolut reagoivat ihmisten ilmeisiin, eleisiin, ääniin ja hienovaraisiin liikkeisiin. Tunnetartunnat vahvistavat yhteenkuuluvuutta. Tunnetartunnan avulla saamme tunneyhteyden toiseen ja pystymme asettumaan toisen asemaan, mutta joskus tunteiden tarttuminen ei ole tarkoituksenmukaista. (Peltola 2024) Tunnetartunta on siis usein erittäin suotavaa, mutta asiakaspalvelutyössä on hyvä miettiä myös Peltolan esiintuoma tunteiden tarttumisen tarkoituksenmukaisuus ja mahdolliset negatiiviset puolet.
Tulkin ammattisäännöstön kohdassa 6 sanotaan: Tulkki tulkkaa kattavasti, ei jätä mitään pois eikä lisää mitään asiaankuulumatonta (Asioimistulkin ammattisäännöstö 2013). Tämä sisältää myös viestin tunnepuolen. On kuitenkin hyvä tiedostaa riski virhearviointiin toisen tunteista. Jos toinen kertoo asiaansa tuohtuneena, ei tulkkaus voi olla iloista. Ristiriita tunteiden välillä olisi erittäin häiritsevä kolmannelle henkilölle, jos näin kävisi. Miten asiaan pitäisi edes suhtautua? Joka tapauksessa, tulkki siis huomioi myös asiakkaidensa äänensävyä, ilmeitä ja olemusta tulkatessaan. Riskinä voi olla, että asiakkaan tunne tarttuu herkästi myös tulkkiin. On vaikea tulkata tunne mukana, jos sitä ei jollain lailla tunne myös kehossaan. Tulkkaustilanteen jälkeen olisi hyvä saada taas toisen tunne pois ja mennä seuraavaan paikkaan neutraalisti. Onko helpompaa karistaa hartioiltaan toisen tunne, kun sen tietoisesti ottaa tulkkauksessa mukaan? Tätä mieltä ainakin koulutuksessa olleet olivat.
Tulkin on helpompi käsitellä tilannetta, jossa tunteet saattavat tarttua, jos hän ymmärtää mitä tapahtuu. Silloin on helpompaa erottaa omat tunteet muiden läsnäolijoiden tunteista ja keskittyä omaan työhön eli tulkkaamiseen. Tällöin myös säilyttää paremmin neutraalin asenteen eli pysyy puolueettomana.
Tunnetartunnan tunnistaminen tulkin työssä helpottaa mielestäni tilauksessa kohtaamani surun, kiihtymyksen ja vihan aikana oman rauhallisuuden ylläpitämistä.
Entä miten tulkin omat tunteet? Tulkki on tapetista seuraava. Kuulostaako tutulta lauseelta? Pitäisikö tulkin siis peittää kaikki omat tunteensa tilanteessa vai saisiko tulkki tuoda ilmi esimerkiksi myötätuntoa, jos asiakas kuulee huonoja uutisia? Uskoisin suurimman osan ajattelevan, että tulkki on paikalla myös ihmisenä ja siten voi tuoda myös inhimillisyyttään esiin sopivasti ja ajatuksen kanssa. Tulkkaustilanne ei ole kuitenkaan oikea paikka tuoda omaa tunnekuormaa ilmi. Silmät ja kasvot tuovat tunteet herkästi esille ja onkin ammattitaitoa saada oma tunteensa hallintaan ja itsensä neutraaliksi ja puolueettomaksi – varsinkin, jos tunne tulee yllättäen tulkkaustilanteessa. Tunteet kun tarttuvat molemmin puolisesti asiakkaista tulkkiin ja takaisin.
Anna Peltola vahvistaa kirjassaan asian, jonka on voinut itsekin huomata arjessaan. Erityisesti vahvat negatiiviset tai positiiviset tunteet kuten ahdistus tai “puhdas” ilo ovat herkkiä tarttumaan. Kun asiakas nauraa ilosta peittelemättä, ei voi estää myös omien suupielien ylöspäin kääntymistä. Samoin käy, jos asiakas kertoo ikävistä asioista, ahdistus tuntuu omassakin rinnassa. Toisaalta joskus tunne ei samalla tavalla tunnukaan omassa kehossa. Kun asiakkaana on esimerkiksi autistinen henkilö, hänelle merkitykselliset ja ehkäpä hyvinkin ahdistavat asiat eivät näy samalla tavalla tulkille. Jos tunne tulee asiakkaalle nopeasti ja yllättäen, mutta tulkkina on tietoinen tällaisen mahdollisuudesta, ei tunne tartu samalla tavalla, vaan tilanteessa pystyy olemaan rauhallisempi ja tarkkaavaisempi.
Tilanteissa, joissa tunne kuitenkin tarttuu, on tunnetartunnasta hyvä olla tietoinen. Näin tulkkina voi tilanteen jälkeen karistaa toisen tunnetta pois ja tapoja tähän on monia. Koulutuksessa tuotiin ilmi muun muassa hengityksen hyödyntäminen, kehon rauhoittaminen ravistelemalla ja rentouttamalla (erityisesti kasvojen ja ylävartalon) ja asioiden purku toisen henkilön kanssa (huomioiden salassapitovelvollisuus). Itse olen kokeillut myös tulkkaustilanteiden välissä tietynlaisten biisien kuuntelua ja laulamista mukana, sekin erittäin kehollista. Tunnetartuntaa voi yrittää jarruttaa ja säädellä jo itse tilanteessa, jos huomaa sellaista tapahtuvan. Esimerkiksi välttämällä toisen kehon asentojen jäljittelyä tai hengittämällä tietoisesti. Keinot ovat kuitenkin tulkille osin vaikeita, esimerkiksi katseen kääntäminen ei aina onnistu katsekontaktin ollessa oleellinen etenkin viittomakielen tulkkauksessa. Ehkä tärkeintä on kuitenkin tulla tietoiseksi tunnetartuntojen mahdollisuudesta. Sen jälkeen meillä on mahdollisuus niihin myös reagoida. Juuri tämä varmasti olikin koulutuksen suurin anti meille kaikille niin töihin kuin vapaa-aikaankin.
— nyt minulla on tapoja vähentää tunnetartuntoja sekä toisaalta ymmärrän asiaa paremmin ja tiedän sen olevan luonnollista.
Nykyään hengittelen aika paljon enemmän tietoisesti.
Lainaukset ovat koulutukseen osallistuneiden evantialaisten ajatuksia koulutuksen jälkeen.
Tekstissä hyödynnetyt lähteet:
Peltola, Anna 2024: Tunnetartunta. Tuuma, Jyväskylä.
Asioimistulkin ammattisäännöstö – Kieliasiantuntijat
Kirjoittaja työskentelee Evantiassa puhevammaisten tulkkina, viittomakielen tulkkina ja kommunikaatio-ohjaajana.