Osallistuin lokakuussa viittomakielen alkeiden kurssille ja ajattelin tässä kirjoitella hieman huomioita, ajatuksia ja oppeja tuosta erittäin mielenkiintoisesta ja antoisasta kokemuksesta.
Itse en ole koulutukseltani viittomakielen tai puhevammaisten tulkki, vaan taustani ja koulutukseni ovat enemmänkin johtamisen ja yritysten kehittämisen sekä kaupallisten toimintojen ja viestinnän puolelta.
Sote-palveluiden parissa sekä julkisen sektorin kanssa olen työskennellyt jo ennen Evantiaa hyvän tovin, mutta itse tulkkauspalveluihin en ollut vielä ennen Evantiaa sukeltanut syvemmälle, vaikkakin tuttavien ja sukulaisten parista minulta löytyykin mm. viittomakielisiä.
Opin mielelläni jatkuvasti uutta ja siksi viittomakielen opiskelu edes alkeiden tasolla onkin ollut toivelistallani jo hyvän aikaa. Nyt oli aika toteuttaa tämä haave ja onneksi tein sen!
Nyt on hyvä hetki reflektoida oppimiskokemusta hieman ja jakaa itselleni tulleita ajatuksia. Toivottavasti tämä rohkaisee muitakin ottamaan ensimmäisen askeleen viittomakielen opiskelussa.
Todella miellyttävä oppimiskokemus
Osallistuin Kuurojen kansanopiston toteuttamalle 15 tunnin viittomakielen alkeet -kurssille, joka toteutettiin perjantaista sunnuntaihin. Täytyy todeta, että Kuurojen kansanopiston kouluttaja ja Evantiassakin työskentelevä, upea Suvi Sjöroos toteutti kurssin aivan huikean hienosti!
Oli todella hienoa päästä seuraamaan ammattilaista työssään. Ja Suvin ammattitaidosta kertoo paljon se, että jopa minä opin mielestäni aika paljon viittomia tuon tiiviin, mutta lyhyen kurssin aikana! Ja vaikka kurssi oli tosiaan intensiivinen ja uutta asiaa tuli tuutin täydeltä, ei se tuntunut yhtään raskaalta eikä aika todellakaan käynyt pitkäksi.
Kurssilla meitä oli kaikkiaan seitsemän henkilöä hyvin eri taustoista ja kaikki olivat todella innostuneena ja jopa ”nauliintuneena” Suvin opissa! Vielä kerran, kiitos Suvi ja Kuurojen kansanopisto!
Meitä oli moninainen porukka opiskelemassa
Meidän osallistujien taustat olivat tosiaan moninaiset ja mielenkiintoiset! Halun opiskeluun oli aiheuttanut mm. halu oppia kommunikoimaan kuuron sukulaisen kanssa, sote-palveluiden ja lasten parissa tehtävien töiden kautta muodostunut yhteys kuuroihin tai halu tehdä väitöskirjaa aiheeseen liittyen. Myös työ aivan toisella alalla, IT:ssä ja käytettävyyden parissa, antoi kipinän oppia viittomakieltä sekä ymmärtämään käytettävyyttä kuurojen näkökulmasta. Syynä oli myös yksinkertaisesti halu oppia uusi kieli ja kommunikoimaan sen avulla.
Uuden kielen opiskelu todella on mielenkiintoista!
Itsekin koen, että uuden kielen ja nyt tällä kertaa viittomakielen opiskelu on todella innostavaa ja melkeinpä koukuttavaa… Nyt sitten kaikki vastaan tulleet kollegat ovatkin päässeet ”nauttimaan” minun viittomisestani – mutta kiitos kärsivällisyydestä ja ymmärtäväisyydestä sekä kannustuksesta!
Viittomakielestä tekee innostavan varmaankin myös se, että jopa noinkin lyhyessä ajassa pystyi oppimaan monia perusteita suht hyvin. Toki tiedostan, että lyhyessä ajassa oppimani määrä on todella rajallinen, mutta jos olisin ollut opiskelemassa jotain itselleni samalla tavalla täysin vierasta puhuttua kieltä, en varmasti olisi oppinut sitä yhtä paljon, kuin nyt opin viittomakieltä.
Opettelun aikana tuli monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä…
Jostain syystä viittomakielen opiskelu tuntui siis jopa yllättävän helpolta…? Yksi havaintoni oli se, että ainakin tämän ensikosketuksen perusteella viittomakielen rakenne on todella looginen ja siitä löytyy monia järkeenkäyviä muistisääntöjä.
Esimerkiksi eri aikajanat (oliko niitä nyt kuusi vai seitsemän…?) ja niihin pohjautuvat viittomat ovat todella loogisia. Moni viittoma on helposti ”pääteltävissä” ja näin myös muistettavissa ja osa on vieläpä varsin hauskoja. Ihan kuin kielen kehittäjillä olisi ollut pieni pilke silmäkulmassa koko ajan.
Kiinnostavaa oli myös kuulla eri viittomien historiasta ja mistä ne juontuvat. Ruotsalaisilla on ainakin ollut hienommat takin hihat kuin meillä suomalaisilla. Lisäksi joidenkin viittomien kanssa pitää olla tarkkana, että esimerkiksi kädet ovat viitottaessa oikein päin, että ei vetäise totaalisesti vääränlaista kania hatusta.
Opettelun myötä pohdin myös sitä, että kuinka me itse kukin mahdamme käyttää omaa äidinkieltämme tietoisesti ja tiedostamatta. Mietin mm. sitä, että kuinka viittomakieliset ajattelevat, ajattelevatko he hyvin visuaalisesti, viittomien, kuvien tai tunteiden kautta? Entä minä itse? Luulen ajattelevani siten, että käyn keskustelua mielessäni puhuen, mutta tapahtuuko ajatusprosessissa sittenkin jotain sellaista, mitä en edes tiedosta? Ohjaavatko omaa ajatteluani tunteet, muodot, mielikuvat, värit…?
Opiskelukokemus vahvisti myös sitä, että kuinka tärkeä oma äidinkieli on ja kuinka tärkeä oikeus jokaisella on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Ja kuinka tärkeää on pystyä ilmaisemaan itseään.
Tulihan sieltä muutamia suosikkiviittomia, totta kai!
Muutamat kollegat ystävällisesti opettivat minulle ennen kurssia viittoman, jossa kämmen käännetään ylöspäin ja peukalo siirretään mahdollisimman keskelle kämmentä. Pohdin silloin, että mitä tämä sitten mahtaakaan tarkoittaa ja miksi he minulle tällaisen opettivat, mutta ainakin se oli suht helppo viittoma oppia. Näin lähdin siis reippain mielin ja hyvin valmistautuneena kurssille. Osaan jo valmiiksi jotain!
Vaikeimmaksi opeteltavaksi osoittautui viittoma ’viittomakieli’, mutta kyllä sekin alkoi sujua. Tähän mennessä oppimistani viittomista se on kenties kaunein.
Kilpikonna on tosi hauska viittoa, samoin kahvi ja jäätelö. Kuukausien viittomat ovat myös hauskoja, samoin aamu, päivä ja ilta. Turistin ja apinan kanssa pitää sen sijaan olla tarkkana ja merestä pitää muistaa se, että sen rannat ovat kauempana kuin järven. Miksi-kysymys on aika napakka viittoa ja siihen saa luontevasti eläytymistä mukaan.
Muutamia lauseitakin opin jo muodostamaan, esittelemään mm. perheeni, itseni, kyselemään kuulumisia, jne. Mutta kaikista sujuvimmin osaan viittoa tilanteen, jossa joku tulkeistamme paistaa lettuja. Ja ryhmämme palasi myöhässä yhdeltä lounastauolta, joten opettelimme erityisen hyvin viittomaan anteeksipyynnön myöhästymisestä. Seuraavaksi päiväksi opettelimmekin viittomaan eväät.
Pieni haaste sinulle…
Startti opiskeluun oli todella mukaansatempaava! Jatkokurssille en ainakaan vielä ole ilmoittautunut, mutta haluan ehdottomasti pitää yllä oppimaani etteivät tämä vaan unohdu.
Jotta oppi pysyy päässä, minun täytyy pitää viittomia yllä. Ja tässä tarvitsen apua.
Esitinkin jo kollegoilleni Evantiassa haasteen, eli kun törmämme toimistolla, reissussa, Teamsissa tai missä muualla tahansa, niin pyysin kollegaa kysäisemään minulta jotain viittomaa ja/tai opettamaan minulle yhden uuden hyödyllisen viittoman.
Saman haasteen voin heittää sinulle, joka olet lukenut blogini tänne saakka. Seuraavan kerran kun törmäämme, niin tartu tuumasta toimeen ja auta minua pitämään opitut asiat aktiivisessa muistissa.
Kiitos jo etukäteen!
Pete
Kirjoittaja on Evantian toimitusjohtaja
Onneksi olkoon, Petri! Olet löytänyt hienon harrastuksen. Jatka sillä tiellä ja opit uutta!
Kiitos Ritva! Olen aina pitänyt kielistä ja niiden opiskelusta ja viittomakieli on todellakin miellyttävä lisä uuden opetteluun!