Näkökulmia kääntämiseen kielestä toiselle verrattuna kirjoitustulkkaukseen ja tekstin muokkaukseen selkeälle kielelle tai selkokielelle.
Tänään vietetään Kansainvälistä kääntäjien päivää. Sitä on vietetty vuodesta 1953 lähtien, jolloin kansainvälinen kääntäjäliitto IFT perustettiin. Se on myös kirkkoisän ja raamatunkääntäjän, pyhän Hieronymuksen (347–420 jKr.) päivä. Hän on kääntäjien suojeluspyhimys. Kääntäjien päivää vietetään ympäri maailmaa muun muassa järjestämällä tieteellisiä seminaareja ja muita kokoontumisia juhlamenoineen alan sidosryhmille. Evantiassa päivää vietetään töitä tehden. Blogissani pohdin eroja ja yhtäläisyyksiä joidenkin erilaisten kielellisten tehtävien välillä, joista minulla on itselläni kokemusta. Käsittelen kääntämistä, kirjoitustulkkausta ja mukautusta selkeälle kielelle ja selkokielelle. Ehkä tekstini tarjoaa viittomakielen tulkkausta tai tulkkausta puhevammaisille tuottaville kollegoilleni reflektoitavaa omaan työhön. Ja toivon, että kaikille, jotka näitä rivejä lukevat!
Käännöstehtävät ovat löytäneet tiensä pöydälleni melkein jokaisella työpaikallani. Aloitin kääntämällä tietokoneen peruskirjoitusohjelmalla, käyttäen tukena kirjoja ja omia muistiinpanoja. Pandemiavuosina tein työni Evantialla suurimmaksi osaksi etänä, mikä säästi matka-aikaa. Aloin kääntämään eri viranomaisten tiedotteita tietokoneavusteisesti. Tämä on niin sanottua jälkieditointia, jossa lähdeteksti on jo alustavasti konekäännetty. Käsittelyssä verrataan konekäännettyä tekstiä termitietokannan ja käännösmuistin antamiin rinnakkaisiin ehdotuksiin. Jälkimmäiset ovat etusijalla, mutta editoijan omaa harkintaa tarvitaan ja sitä onkin käytettävä.
Käännös- ja jälkieditointityö on kieltenvälistä työtä. Tällainen työ antaa minulle mahdollisuuden ylläpitää ja laajentaa omaa osaamistani muilla kielillä kuin omalla äidinkielelläni. Mahdollisuus jättää teksti lepäämään hetkeksi ennen palauttamista asiakkaalle on nykyään luksusta. Koen tuottavani paremman käännöksen, ellei aikataulu ole liian kiireinen. Klassinen tilanne on herätä keskellä yötä kirjoittamaan muistiin parannuksia, joita haluaa tekstiin vielä tehdä. Ja sitten taas nukahtaa.. Tuntuu palkitsevalta saada mahdollisuus hioa ja parantaa tekstiä askel askeleelta, tekstin kehitystä seuraten.
Jälkieditointi on kuitenkin menetelmänä hyvin tekniikkariippuvainen. Jos käännös-ohjelman toiminnassa on häiriö, työtä ei pääse jatkamaan. Konekäännösohjelman, käännösmuistin ja termitietokannan on toimittava. Niiden sisältöä ei ole saatavilla mistään muualta. Siksi maanantai ei ole hyvä valinta palautuspäiväksi. Tarvittavaa
apua ei välttämättä viikonloppuisin ole saatavilla, jos yksikin näistä kolmesta sattuisi reistailemaan.
Kirjoitustulkkaus ja tekstin muokkaaminen selkeälle kielelle tai selkokielelle ovat esimerkkejä kielensisäisistä menetelmistä. Tällöin pysytään yhden ja saman kielen sisällä. Kirjoitustulkkauksessa muoto muuttuu puhutusta kielestä kirjoitettuun kieleen. Tekstin käsitteleminen asiantuntijakielestä selkeäksi kieleksi tarkoittaa tekstin tekemistä ymmärrettäväksi suurelle yleisölle. Kun taas kirjoitettu tai puhuttu selkokieli on muokattu yleiskielestä sopivaksi ja ymmärrettäväksi henkilöille, joilla on toinen äidinkieli, kehitysvamma tai autismi, sairaus, kuten dementia tai afasia tms. Selkeään kieleen verrattuna tekstin tai puheen sanavalinta, sisältö ja rakenne muokataan vielä helpommin ymmärrettävälle tasolle.
Tulkkaus on menetelmänä tässä ja nyt. Tämä koskee myös kirjoitustulkkausta, joka on ensimmäinen ja useimmin tarjoamani palvelu Evantiassa. Tilaisuuden jälkeen korjauksia ei juurikaan voi tehdä, kuten on myös TV- tai verkkolähetysten suoratekstitysten osalta. Virheen jälkeen voi lyhyen korjauksen lisätä heti perään. Mutta siinä kaikki. Seuraavana yönä asialle ei enää voi mitään, vaikka muistiin ilmestyisikin nerokas, lyhyempi parafraasi, jonka avulla tilanteen olisi saattanut pelastaa tulkkauksen aikana. Erittäin nopeita mikropäätöksiä tarvitaan, kun puhenopeus huomattavasti ylittää kirjoitusnopeuden. Minkä jättäisi tulkkeesta pois? Kerran tai kahdesti voi kenties keskeyttää puhujan, jos tulkkipariltakin on mennyt ohi jokin kokonaisuudelle tärkeä sana tai osa puheesta.
Selkeää kieltä tuotetaan itse asiassa aina, kun tekstiä muokataan tarkoituksella yleisesti ymmärrettäväksi. Jokaisen suurelle yleisölle kirjoittavan pitäisi pystyä tuottamaan selkeää kieltä. ”Raaka” ammattikieli sopii vain samalla alalla toimivien asiantuntijoiden kommunikointiin. Tämä asia jää joskus edelleen huomiotta viranomaisteksteissä, esimerkiksi verkkosivuilla tai tiedotteissa.
Selkokieli ja -puhe on tervetullut kieliversio, joka on ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta joka nyt on saanut huomiota ja laajempaa käyttöä. Siihen on olemassa sovitut ja opeteltavat säännöt. Selkokielen tuottaminen on opeteltava ja harjoiteltava taito, jonka saavuttamiseksi tarvitaan myös ohjausta ja palautetta.
Selkeää kieltä ja selkokieltä tarvitaan mahdollistamaan lukijoille ja kuulijoille tekstin ja puheen ymmärtäminen. Henkilöitä, joilla on vamma tai sairaus, koskee kuitenkin sama oikeus kuin muillakin kielelliseen kehittymiseen ja oppimiseen eli oman potentiaalin saavuttamiseen. Kieltä muokataan ja sopeutetaan, mutta käyttäjille on uskallettava jättää varaa kehittää kielitaitoaan, yksin tai muiden avulla. Ajattelen termiä scaffolding, jota käytetään pedagogiikassa ja kehityspsykologiassa. Sillä tarkoitetaan henkistä (rakennus-)telinettä, jota henkilö tarvitsee käyttöönsä jonkun asian oppimiseksi ja hallitsemiseksi. Lukija tai kuulija on valmis ponnistelemaan hänelle sopivalla tasolla. Luopumista vältetään. On tarpeellista ymmärtää kohderyhmäänsä, jotta tekstin tai puheen muokkaus osuisi oikealle tasolle.
Käytännön työ kaikkien näiden kielellisten työtehtävien parissa johdattelee tekijäänsä kohti asioiden kriittistä pohdintaa.
Vastaako tuotettu kohdeteksti lähdetekstiä tai-puhetta riittävän hyvin?
Ymmärsinkö itse tekstin tai puheen oikein?
Osasinko valita osuvimmat sanat tai ilmaisut kohdekielestä kääntäessäni? Onko konekäännös taaskaan ymmärtänyt mihin pronomini monimutkaisessa lauseessa viittaa?
Kuulinko kirjoitustulkkina itsekään kaiken puhutun oikein?
Teinkö kirjoitustulkkauksen tai selkomuokkauksen yhteydessä oikeita valintoja jättäessäni jotain tekstistä pois? Onko lukijan edelleen mahdollista ymmärtää kokonaisuus?
Kun käytän selkopuhetta – mietinkö myös ääntämistä, puhenopeutta, intonaatiota, äänenvoimakkuutta ja mukautanko niitä oikeaan suuntaan?
Sekä kääntämisessä, kirjoitustulkkauksessa että muokatessa kieltä selkeäksi tai helpoksi kieleksi tekijää motivoi lukijan tai kuulijan koettu hyöty ja mielihyvä. Erityisesti kirjoitustulkkaustehtävien yhteydessä saa usein kuulla suoraan asiakkaalta, kuinka tulkkaus on mahdollistanut osallistumisen tapahtumaan, retkelle, museo- tai näyttelyvierailuun tms.
Hieronymus käänsi koko Raamatun latinaksi hepreasta ja kreikasta. Se oli käsin kirjoittamalla tehden valtava työ, joka kesti taukoja mukaan lukien useita vuosikymmeniä. Mutta toisaalta hänen käännöstään käytettiin perustekstinä käännettäessä Raamattua monelle muulle kielelle lähes puolentoista vuosituhannen ajan. Työtavat ja tekstien elinkaari poikkeavat omistamme. Mutta kiinnostus kielen parissa työskentelemiseen on yhteinen. Suo Hieronymus-suojelijallemme kiitollinen ajatus! Ja kaikille oikein mukavaa kääntäjienpäivää!
Kirjoittaja työskentelee Evantiassa kirjoitustulkkina, tekstittäjänä, selkomukauttajana ja kääntäjänä
Kommentit