Keväinen auringonpaiste houkuttelee ulkoilemaan. Kirkas valo herättää sisäisen hyräilijäni henkiin, ja avaa korvat kuulemaan lintujen kuoron. Mieli keveänä avaan autoni oven, lasken reppuni kyytiin ja lähden tekemään rakastamaani tulkkaustyötä.
Aurinkolaseja kaivaessani ajatukseni ovat siirtyneet ulkoilusta edessä odottavaan työhön. Tänään minua odottaa kirjoitustulkkaus etäyhteyden päässä oleville asiakkaille. Toimistolla koneet ja yhteydet ovat odottamassa, joten riittää kun saavun ajoissa paikalle varmistamaan kuuluvuutta sekä kokeilemaan tulkkauksen näkyvyyttä. Olemme iloinneet yhdessä kollegoiden kanssa, sillä etätulkkaus mahdollistaa tulkin läsnäolon ympäri Suomen. Asiakkaat riemuitsevat siitä, miten helppoa tulkki olikaan saada paikalle. Yhdessä hämmästellään laitteiden sekä yhteyksien toimintaa. Toisinaan kaikki sujuu kivuttomasti, ja välillä yhteydet takkuavat ja joudumme tekemään isommin töitä keikkojen sujuvuuden eteen.
Usein olemme tilanteessa, että syystä tai toisesta asiakas ei saa tulkkia paikalle tulkkaamaan. Näissä tilanteissa etätulkkaus lisää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta yhteiskunnassamme. Asiakkaat eivät jää kokonaan ilman tulkkia, vaan voidaan tarjota mahdollisuutta etätulkin läsnäoloon. Sairastapauksissa tulkin etsiminen laajemmalta alueelta luo lisää mahdollisuuksia sille, että tulkki saadaan järjestettyä paikalle: läsnä tai etänä.
Etätulkkauksen ja lounaan jälkeen matkani jatkuu ajomatkan päähän viittomakielen tulkkaus keikalle. Tällä keikalla ollaan läsnä. Auto tuntuu lämpimältä auringossa seisomisen jälkeen, tuoksuu jo ihan kesältä.
Kotimatkallani mieli ei ole enää yhtä keveä. Aurinko on jo laskenut, päivän työt tehty ja mieleeni tulvii ajatuksia digitaaliseen maailmaan siirtymisen haasteista. Keväisen kirpeä viima puhaltaa ja työntyy takkini läpi kohti luiden ytimiä. Työni viittomakielisen parissa kirvoitti ajatuksiani. Auton tasaisessa hurinassa minulla on aikaa ja tilaa jatkaa pohdintojani. Yhden päivän aikana huomaan teräväpiirtoisen selkeästi digitaalisen maailman kaksi puolta. Toiselle digitalisaatio tarkoittaa mahdollisuuksia, hienoja kokemuksia, sujuvuutta ja vaivattomuutta. Samaan aikaan toinen kokee digimaailman esteenä, muurina ja mahdottomuutena asioida arkipäivän asioita. On kiistämätöntä, että digitalisaatio ei ole pelkästään mahdollisuuksia, onnistumisia ja hienoja laitteita. Saman päivän aikana, olen tuntenut verkkoympäristön hienouden ja heikkouden.
Tunnen hetken turhautumista heidän puolestaan, joille ei ole mahdollista sukkuloida etätulkkauksiin, palveluihin sekä verkkoasiointiin vaivattomasti kotisohvaltaan. Digitaalinen maailma sulkee mahdollisuutensa niin usean saavuttamattomiin, että ratkaisukeskeinen luonteeni jää hetkeksi askaroimaan näihin ajatuksiin.
Verkkoympäristön saavutettavuus teemana on alkanut vetää minua puoleensa vastaavien kokemusten myötä. Saavutettavuuden tärkeys on noussut jostain sisältäni, ja tullut ilmoille itsenikin yllättäen. Iloitsen siitä, että Evantiassa minulla on mahdollisuus suunnata työtäni myös näiden asioiden pariin.
