Yli kymmenen vuoden työkokemus tulkkina ja kommunikaatio-opettajana oli herättänyt minussa toiveita syventää osaamista erityisesti pedagogiikan näkökulmasta. Oman alani koulutukset ovat eri toimijoiden omiin tuotteisiin keskittyvää koulutusta ja suunnattu usein eri apuvälineen käytön ohjaukseen sekä yksilöintiin. Nämä koulutukset ovat hyviä ja tärkeitä tilaisuuksia ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan. Haaveeni on kuitenkin ollut löytää pedagogista osaamistani syventävää koulutusta työn ohella toteutuvana. Silmiini osuivat Puhevammaisten tulkkauksen sekä kommunikaatio-ohjauksen ammattikorkeakouluopinnot (Tulkki AMK) polkuopintojen kautta, jotka alkoivat syksyllä 2020. Polkuopinnot on suunniteltu heille, joilla on Puhevammaisten tulkin erikoisammattitutkinto (EAT) entuudestaan. Saavuttamalla polkuvuonna vaaditut 60 opintopistettä pääsee hakemaan varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi ilman valintakoetta. Polkuvuosi mahdollisti myös pohtimisen, onko korkeakouluopinnot minun juttuni ilman, että sitoutuisin useamman vuoden opintoihin. Valmistumiseni aikoihin joulukuussa 2023 termi on muuttunut väyläopinnoiksi, joka kuvaakin asiaa paremmin, väylänä tutkinto-opiskelijaksi.
Koulutus piti sisällään vuorovaikutusosaamista, näkökulmia kieleen ja oppimiseen, viittomakieltä, vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja, pedagogiikkaa sekä tietysti tulkkauksen opintoja. Suurin ero erikoisammattitutkinnon ja korkeakoulututkinnon välillä oli taustateorian ja tutkimustiedon sitominen opittaviin asioihin omassa ajattelussa sekä tehtävien toteuttamisessa korkeakouluopinnoissa. Oli mielenkiintoista havaita omien kokemusten olevan yhtenäisiä tutkimustiedon kanssa ja tämä motivoi tutkimaan asioita syvemmin.
Ensimmäinen mukaansa temmannut näkökulma oli kielelliset repertuaarit. Kielellisellä repertuaarilla tarkoitetaan kaikkia niitä kieliä, mitä ihminen on oppinut syntymästään lähtien kotona, päivähoidossa, opinnoissa, työelämässä, harrastuksissa, kaveripiirissä, tv:n ja pelien välityksellä, sosiaalisessa mediassa, eläen omaa elämäänsä. Ja miten ihminen hyödyntää näitä resursseja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, joita voivat olla arkikeskustelu, työviestintä, lukeminen, kirjoittaminen, satunnaiset kohtaamiset ja niin edelleen. Näillä repertuaareilla tarkoitetaan luonnollisesti eri kieliä, suomea, ruotsia, viittomakieltä, saksaa, englantia ja niin edelleen. Mielenkiintoiseksi tämän teki minulle, koska työkokemukseni mahdollisti asian peilaamisen puhevammaisiin henkilöihin. Osalla puhevamma on kulkenut mukana syntymästään lähtien, toisilla taas jossain vaiheessa puhumaan oppimisen, joskus jopa pitkänkin elämänkokemuksen, jälkeen jonkin tapahtuman seurauksena.
Pääsin opinnossa pohtimaan, miten puhevammaiselle henkilölle mahdollistetaan ja erityisesti hyväksytään hänen kielellisten resurssiensa käyttö siinä laajuudessa, jota hänellä on. Näkökulmaksi nousi minulla puhetta tukevat ja täydentävät kommunikaatiokeinot puhutun kielen rinnalla tai sijaan. Työkokemukseni mahdollisti hienoja dialogeja itseni kanssa erilaisista tilanteista, joita jaoin myös eri opiskeluryhmiin tehtävien toteuttamisella.
Pohdin usein tulkin omaa valintaa käytössä olevaan tai oleviin kommunikaatiokeinoihin.
Ohjaako tulkkausta tulkin omalta mukavuusalueelta valittu tulkkauskeino kuten viittomat tai kuvakommunikaation apuväline vai valikoituuko käytettyjen menetelmien yhdistelmä asiakkaan ja tulkkaustilanteen edellyttämällä tavalla?
Osaako ympäristö vastaanottaa asiakkaani kommunikaatioaloitetta yhdenvertaisesti muiden läsnäolijoiden kanssa vai koetaanko asiakkaani puhevamma keskustelun etenemistä hidastavana tai rytmiä häiritsevänä tekijänä, jolloin tulkin toivotaan selvittävän asiakkaan ilmaisu ikään kuin valmiiksi?
Mikä on minun roolini tulkkina edistää asiakkaan kommunikaatioaloitteeen huomaamista, mahdollistaa asiakkaalle hänen kielellisten resurssiensa tarkoituksenmukainen ja mahdollisimman laaja-alainen käyttö sekä valmiudet tunnistaa oman ammattitaitoni kehittämisen tarpeet, jos oma toimintani kapeuttaa edellä mainittuja?
Toinen lamppu syttyi siinä vaiheessa, kun pääsin pedagogisiin opintoihin asti. Pedagogiset opinnot mahdollistivat eri pedagogisiin suuntauksiin järjestelmällisesti tutustumisen sekä opetuksen toteuttamisen eri osa-alueisiin perehtymisen. Oli äärimmäisen mielenkiintoista tunnistaa omia oppimiskäsityksiä ja peilata oppimiskäsityksiä aitoihin opetuskokemuksiin. Näissä opintojaksoissa mahdollistettiin myös saavutetun osaamisen hyödyntäminen opintojen edistämisessä. Järjestimme toisen opiskelijan kanssa erilaisia workshopeja kuvakommunikaatio-opintoihin omalle ryhmällemme, joilla korvasimme lähes kaiken muun läsnäolovelvoitteen pedagogisissa opinnoissa.
Näitä lamppuja syttyi myös monien muiden opintojaksojen pienemmissä osa-alueissa, joskin edellä mainitut olivat minulle erityisen mieleen jäävät. Kuten elämässä usein käy, erilaiset vastoinkäymiset ruokkivat luovuutta tiukoissa tilanteissa. Itselleni polkuvuoden päättävä tenttirypäs sekä tehtävien palautukset aiheuttivat aluksi muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen murtaessani käteni ensimmäistä tenttiä edeltävänä viikonloppuna, sen käden, jolla tapaturman jälkeen ymmärsin myös ajattelevani.
Polkuopinnot edellyttivät tuon edellä mainitsemani 60 opintopisteen saavuttamisen, joten asioiden siirtäminen syksyyn ei ollut vaihtoehto. Tutustuin erilaisiin saneluohjelmiin kirjoittamisen vaihtoehtoina ja sain asiat tehtyä. Pääsin myös konkreettisesti tutustumaan itseni kanssa, miten eri tavalla jäsennän puhumalla asioita kuin kirjoittamalla. Opin myös tärkeän asian ensimmäisenä vuonna, joka kantoi läpi opintojeni. Aina ei voi tavoitella parasta itseään, vaan riittävä on joissain tilanteissa täydellistä. Sanelin itseni riittävän hyväksi, jotta sain paikan tutkinto-opiskelijana (rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että meitä oli vähemmän hakemassa tätä oikeutta kuin paikkoja), mutta opin myös hyödyntämään eri sovellusten erilaisia työvälineitä opinnoissani ja työssäni.
Olen nyt tuplatulkki, joka ymmärtää paljon paremmin taustalla vaikuttavia tekijöitä kuin kolme vuotta sitten. Olen myös tulkki, joka tunnistaa kentällä vallitsevia olettamuksia eri koulutusasteisien tulkkien osaamisesta enemmän kuin kolme vuotta sitten. Ja voin rohkeasti olla sitä mieltä, että molempien tutkintojen suorittamisen jälkeen olen vahvempi omassa tulkin ja kommunikaatio-opettajan työtehtävässä kuin vain toisen tutkinnon suorittaneena. Olisin kuitenkin toivonut tulkkauksen opinnoissa samanlaista mahdollisuutta hyödyntää työkokemuksen ja alemman tutkinnon tuomaa osaamista, ja mahdollisuutta valita tulkkauksen syventävät opinnot perusopintojen sijaan. Nyt minun tuli valita tulkkauksen syventävät tai pedagogiset opinnot. Toisaalta näin pääsin varmasti helpommalla.
En olisi koskaan valmistunut ilman oivallusta omasta rajallisuudestani hallita työn, perheen ja vapaa-ajan lisäksi vielä opintojani. Minun oli vuosien jälkeen hankittava paperikalenteri, johon merkitsisin jokaisen merkityksellisen päivämäärän, kontaktiopetuksen sekä muut työhän ja opiskeluun vaikuttavat ajat. Tämäkään ei riittänyt. Minun piti hankkia iso pino post-it –lappuja ja luoda konkreettinen tehtävälista jokaiseen opintojaksoon ja joka ikisestä tehtävästä näkyville työhuoneeseeni. Vasta nämä post-it –laput loivat järjestyksen työn, vapaa-ajan ja opintojen rytmittämiseen. Ne toimivat muistina, mitä seuraavaksi oli järkevää tehdä. Työkalenteriini merkitsin kaikki kontaktiopetusta edellyttävät ajat, sekä toisesta vuodesta alkaen myös ajat, jolloin oikeasti teen niitä tehtäviä.
Koska todistus tutkinnosta on nyt minulla, ja minua aidosti hymyilyttää saavutukseni, suosittelen ehdottomasti EAT-tulkkeja harkitsemaan oman osaamisen syventämistä ammattikorkeakouluopinnoilla. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että minullakin oli hetkiä, jolloin mietin, miksi ihmeessä tähän lähdin. Tällöin minua kantoi, ja toivottavasti minä kannattelin vastaavassa tilanteessa, polkuopiskelijakolleegat. Tuhannet kiitokset teille! Jos oikeasti löydät arjestasi aikoja tehdä tehtäviä, osallistua läsnäolovelvoitteisiin kontaktiopetuksiin, ehkä myös suorittaa harjoitteluja uuden edessä, haasta ihmeessä itsesi ja aloita AMK-opinnot tulkiksi. Enemmän se antaa kuin ottaa.
Kirjoittaja työskentelee puhevammaisten tulkkina ja kommunikaatio-ohjaajana Uudellamaalla.
